3. My girls

Tyttöjen syntymäpäiväjuhlat eivät olleet kummoiset. Söimme kakkua, ja annoin kummallekin tytölle pienen lahjan. Lilysta kasvoi temperamenttinen punapää, ja hänen luonteenpiirteensä ovat: urheilullinen, arjen sankari ja snobi. Hänen lempivärinsä on keltainen.


Sophia kasvoi myös nuoreksi neidiksi, ja hän muistuttaa minua niin paljon. Sophian luonteenpiirteet ovat: urheilullinen, taiteellinen ja pelkuri. Hänen lempivärinsä on sininen.


Koitti tyttöjen ensimmäinen koulupäivä, ja minua ainakin jännitti todella paljon heidän puolestaan. Tyttöjä enemmänkin hävetti, kun minä pyyhin kyyneliäni nenäliinaan.
- Iskä, älä viitti, sä nolaat meiät…
- Niin iskä, usko Lilyä!


Halusin jo kovasti päästä töihin, mutta sanomalehdessä ei ollut ollut pitkään aikaan työpaikkailmoituksia sairaalaan. Päätin että voisin toteuttaa toista intohimoani, nimittäin kokkaamista. Daisy oli meistä se, joka aina teki ruuan, ja nyt minulla kerrankin oli mahdollisuus ihan itse valmistaa ruokaa. Tästä minä tykkäsin.


Olin ihan yllättynyt tyttöjen koulumotivaatiosta. Minun ei tarvinnut kannustaa heitä läksyjen tekoon, eikä oikeastaan edes auttaa heitä niissä. He nimittäin auttoivat toinen toisiaan. Välillä sitä mietin, että jos minä nyt poistuisin maailmasta, tytöt pärjäisivät varmaan hyvin kahdestaan.


Öisin kun Sophia ja Lily olivat nukkumassa, minä tein itselleni juustopastaa ja menin terassille syömään sitä. Barnacle Bayn yöt olivat uskomattoman kauniita, tähdet tuikkivat ja kuu oli joka yö ihan kirkas ja pyöreä.
Muistan kun Daisyn kanssa aina ihmettelimme yhdessä taivaan ihmeitä.


Jatkoin toista intohimoni harrastamista. Keksiminen oli mielestäni hyvin mielenkiintoista, ja vaikka en omilla keksinnöilläni mullistanutkaan maailmaa, niin minulle itselleni tuli siitä hyvä mieli. Tavoitteenani on, että vielä joku päivä keksin lemmenjuoman.


Välillä taas tuntui siltä, että keksiminen ei ehkä ollutkaan se minun juttuni. Niinä päivinä avasin aina sanomalehden, ja katsoin läpi työpaikkailmoitukset. Mutta ei, ehkä minun ei ollut tarkoitus päästä työskentelemään sairaalassa.


Vuodet vierivät jälleen, ja tytöt pääsivät ensimmäiselle luokkaretkelleen kun he olivat toiselle luokalla. He vierailivat paikallisella poliisilaitoksella, ja olivat hyvin innoissaan asiasta.


Mitä vanhemmiksi tytöt kasvoivat, sitä enemmän he viettivät aikaa keskenään.
- Arvaa mitä, Lily
- No kerro Sophia?
- Sinä olet minun paras ystäväni
- Niin sinäkin minun, mutta jos nyt kisataan eikä höpötellä.


Tiesin, että jos joku päivä vielä haluaisin lääkäriksi, täytyisi minun osata logiikan alkeet. Keksijäpöydän lisäksi, opiskelin päivät kun tytöt olivat koulussa, logiikan alkeita. Kyllä logiikka voikin olla monimutkaista…


Kun tytöillä oli kesäloma edessä, päätin että nyt vihdoinkin me lähdemme pitämään yhdessä hauskaa. Joten tilasin taksin, ja vein koko perheen viereisen naapuruston leikkipuistoon. Leikkipuisto oli hyvin suuri, ja täynnä kaikenmaailman leluja, jotka saivat tytöt hymyilemään.
- Kiitos iskä, tytöt huusivat yhteen ääneen.


Minä itse istuin puun juurelle, ja kaivoin kirjan laukustani. Samalla katselin kun tytöt leikkivät leikkipuistossa, jotain he tutkailivat. Jos joku olisi viisi vuotta sitten kertonut, että minä voisin pärjäisin yksinhuoltajaisänä, en olisi uskonut. Mutta nyt kun katson tyttöjäni, niin hyvin minä olen pärjännyt.


Barnacle Bayn Marttakerho oli samaa aikaa leikkipuistossa. En kyllä ymmärrä mikä leikkipuistossa viehättää keski-ikäisiä naisia, mutta ihan miten vaan. Yksi jopa yritti iskeä minut, mutta minähän torjuin hänet heti. Hyi hemmetti.
- En ole ennen tavannutkaan sinua. Käytkö usein täällä?
- Minun täytyy tuotanoin mennä, moi.


Minä itken todella harvoin, ja se tilanne oli todella lähellä kun Sophia ryntäsi luokseni ja halasi minua kunnolla.
- Kiitos iskä maailman parhaasta päivästä!
- Tämä todellakin on ollut hyvä päivä.


Ennen kotiin lähtöä söimme tyttöjen kanssa vielä kunnon hodarit, sinappi- ja ketsuppitäytteillä. Auringon laskiessa, ja kun taksimme kurvasi takaisin kotikadullemme, pystyin huokaisemaan. Hieno päivä takana, ja mikään ei pilannut sitä.


Tytöt saivat koulusta stipendirahaa, ja me yhdessä päätimme että ostamme niillä rahoilla heille omat polkupyörät. Sophia oppi pyöräilemään nopeasti, ja Lily nuorempana taas vähän hitaammin.


Lilyllä oli myös toinen hauska tapa, jonka huomasin eräs yö. Hän nimittäin harrasti yösyömistä! Olin jo pitkään ihmetellyt, että miten aina aamuisin jääkaappimme näytti niin tyhjältä, ja nyt minulle selvisi syy. Kun kysyin Lilyltä syytä, miksi hänen täytyi syödä öisin, hän vastasi hyvin tomerasti:
- Jos minä en syö tarpeeksi, en myöskään kasva isoksi.


Sophia se jaksoi ahkeroida koulutehtävien suhteen. Aina heti kun hän tuli koulusta, hän heitti reppunsa lattialle ja rupesi tekemään läksyjään. Eikä hän koskaan minulta apua pyytänyt, vaikka hänen ilmeidensä perusteella voisin päätellä että jotkut tehtävät olivat melko vaikeita.


Emme koskaan käsitelleet Daisyn kohtaloa kunnolla tyttöjen kanssa. Olen vain kertonut heille sen, että äiti oli hyvin sairas ja nyt hän on pilven reunalla meitä tarkkailemassa. Tiesin kyllä, että tytöt surevat sitä etteivät koskaan tavanneet äitiään.


- Katso Lily, näin hypätään ruutua. Ensin heität kiven, ja sitten hyppäät tosta noin tähän ja tähän.
Lily parka katseli Sophiaa silmät pyöreinä. Hän ei aina ihan ymmärtänyt siskoaan.


Aika kului, ja olin vieläkin työtön. Kunnes eräänä aamuna sanomalehti kolahti postiluukusta sisälle, minä selasin sen huolella läpi ja huomasin että sairaalaan haettiin työntekijöitä. Keräsin itseni, ja soitin sairaalaan tiedustellakseni minkälaisia työpaikkoja heillä oli tarjolla. He kertoivat, että etsivät laitosapulaista.
Pitkän puhelun jälkeen, sain sovittua itselleni työhaastattelun.


Seuraavana päivänä lähetin tytöt aamulla kouluun, ja jäin siistimään itseäni. Kampasin hiukseni, ja laitoin hyväntuoksuista partavettäni. Ja kyllä minua jännittikin, vatsani oli täynnä perhoisia.
Haastattelu meni perhosista huolimatta hyvin, ja minä pääsin sairaalaan töihin.


Lilyn koulukaverit olivat opettaneet koulussa hänelle kauhutarinoita, joita Lily minun ilokseni päätti myös kertoa kotona.
- Oli synkkä ja myrskyinen yö. Se oli yö, jolloin kauhea haamu Gustav kierteli taloja läpi ja imi terävillä hampaillaan itseensä lasten sielut. Kukaan lapsi ei voisi selvitä siitä..


Sophia oli hyvin järkyttynyt näistä Lilyn tarinoita, ja oli siinä minulla homma kun yritin vakuuttaa hänelle että nämä tarinat eivät olleet totta.


Mutta pitää kyllä myöntää, että kyllä minuakin välillä jännitti Lilyn tarinat. Hän aina oikein eläytyi tarinoihinsa, ja välillä olisi voinut luulla että hän on itse kokenut tarinoidensa hahmojen kohtalot.


Minulla koitti ensimmäinen työpäivä, ja kyllähän minua jännitti! Onneksi minulla oli mukava työkaveri Miranda, joka haki minut töihin ja kertoi sairaalasta olennaisia faktoja.
- Turhaan sinä jännität, hyvin se menee!
- En minä mitään jännitä..


Tytöt menestyivät koulussa, ja he pääsivät menestyneiden oppilaiden listalle. Ja ainoastaan menestyneet oppilaat pääsivät luokkaretkelle paikalliseen leipomoon. Minä olin todella ylpeä lapsistani. Eivät kaikkien lapset ole menestyjiä.


Ja näistä ei-menestyneistä lapsista tulee rosvoja. Meilläkin vieraili sellainen, ja se ryökäle ryösti minun hienon televisioni! Soitin tietenkin poliisit paikalle, mutta eiväthän ne taunot osanneet mitään tehdä. Onneksi vakuutusyhtiö korvasi meille uuden television.


- Pysy siinä kauris, niin minä otan sinusta kuvan. Juuri noin, liikuta päätäsi oikealle.
Kun Sophia kasvoi, hän innostui eläimistä. Hevoset, kauriit, koirat, kissat, mikä eläin vain niin Sophia halusi tutustua siihen. Näin oikein silmissäni, että tuosta tytöstä kasvaisi vielä eläinaktivisti.


Lilyn mielestä Sophian eläinrakkaus, oli todella lapsellista ja noloa.
- Idiootti


Aika kului, ja oli tyttöjen aika jättää lapsuus taakse ja siirtyä teinielämään. Ensimmäisenä juhlimme Sophiaa, josta kasvoi oikein kaunis nuori neiti. Hänen uusi luonteenpiirteensä on eläinrakas.


Lily halusi heti syntymäpäiviensä jälkeen käydä kampaajalla laittamassa hiuksiinsa raitoja. Minulle tuli hänestä jälleen kerran mieleen Daisy. Lilyn uusi luonteenpiirre on kapinallinen, mikä ei tullut minulle yllätyksenä.


Tyttöjen lapsuuden aikana oli jo tapahtunut paljon. Heistä oli tullut menestyviä koululaisia ja parhaita ystäviä toistensa kanssa. Minä taas sain työpaikan, ja jo pari ylennystäkin. Kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta voin vaan uskoa että näiden neitien kanssa saisin pitää tukastani kiinni ettei se putoa vauhdissa.

Nyt sinulla on mahdollisuus olla mukana valitsemassa kummasta tytöstä tulee perijä :-)