5. Rumors

Hei taas! Päätin toteuttaa lukijoiden toiveen, ja niin Lilysta tuli LC Malloryn perijä :-) Ja tästä jaksosta eteenpäin, Lily kertoo tapahtumista. Kommenttia voi laittaa, ja kuvia tässä lyhyessä osassa on 20.

Lily:


Isän ja minun välit olivat melkein olemattomat. Emme puhuneet keskenämme, ainoastaan silloin jos Sophia oli kanssamme samassa tilassa. Lisäksi minusta tuntui siltä, että isä salasi meiltä jotain. Hän saattoi istua tietokoneen ääressä kokoillan, ja oli hyvin salaperäinen.


Välillä olin varma siitä, että isä valmensi Sophiasta samanlaista robottia kuin hän itse oli. Erottuaan Jopesta, ei Sophia tehnyt enää muuta kuin koulutöitä tai sitten hän opiskeli kemiallisten juomien tekoa isän ohjeistuksella.


Kitaransoitto oli vieläkin rakkaus elämässäni. Enää en vain ollut niin varma, että haluaisinko tehdä ammatikseni musiikkia. Pelkään, että jos musiikista tulee rahan tekijä elämässäni niin en enää rakastaisi sitten soittamista ja laulamista.


Meillä oli Sophian kanssa sopimus. Me vielä lähtimisimme joku päivä baanalle, ilman isän lupaa ja pitäisimme hauskaa. Tapaisimme uusia poikia, joisimme (minä joisin) paljon ja nauttisimme toistemme seurasta.


- Lily, emme me voi rikkoa isän sääntöjä, kyllähän sinä sen tiedät.
- Älä jaksa Sophia aina miettiä mitä isä sanoisi siihen, ja mitä isä sanoisi tähän. Elämä on lyhyt, ja siitä pitää nauttia.
- No minä mietin asiaa…


Minä ainakin halusin nauttia elämästäni. Pian koittaisi 18-vuotis-syntymäpäiväni, ja sen jälkeen kukaan ei voisi määrätä mitä minun tulisi tehdä ja mitä en missään nimessä saisi tehdä. Tulevaisuuteni oli melko auki vielä. En tiedä mikä olisi hyvä ammatti minulle, ja jäisinkö edes asumaan Barnacle Bayhin.


Isä oli jo pitkään puhunut, että toisen meistä tytöistä täytyisi jatkaa sukua tällä samalla tontilla Barnacle Bayssa. Hän jopa rakennutti talomme uudestaan, että meistä jompi kumpi jäisi tänne. Jos minä saan päättää, niin Sophia saa olla se joka jää tänne. Minähän lähden.


Mutta silloin en vielä tiennyt isän ja Sophian yhteisistä suunnitelmista, jotka he olivat sopineet minun selkäni takana.


Koitti minun ja Sophian syntymäpäivä. Olisin halunnut räväkämmät vaatteet, mutta isän kaikki rahat olivat menneet remonttiin. Saisin kuulema itse tienata uusiin vaatteisiin rahat.


Sophia kasvoi myös, ja isä oli ihan onneissaan kun hän pikkutyttönsä oli niin samannäköinen kuin hän. 18-vuotta elämässäni, olin kuunnellut sitä kuinka Sophia oli ihan kuin isä.


Nämä kaksi olivat sopineet sukumme jatkosta minun selkäni takana. Jos vain olisin yksi aamu kuullut heidän keskustelunsa ruokapöydässä.
- Sophia, tiedän ettet haluaisi jättää Lilyä tänne yksin, mutta kyllä hän pärjää. Sinulla on tulevaisuus kanssani Starhillissä, ja sinne sinun on lähdettävä kanssani.
- Mutta isä, tämä tuntuu niin väärältä. Ehkä meidän olisi pitänyt kysyä Lilyn mielipidettä, ja mitä hän tykkäisi ajatukseta että me muutamme pois.
- Näin se on vain tehtävä. Minä kerron hänelle vielä tänä iltana.


Kun marssimme kaupungintalolle hakemaan valmistujaispaperit, minulla ei ollut hajuakaan isän ja Sophia suunnitelmasta. He kummatkin olivat kovin hiljaisia, eivätkä suostuneet paljastamaan mikä heitä vaivasi.


Illalla poreammeessa, päätin vielä koittaa jos saisin rutistettua Sophiasta tiedon ulos.
- Sinä voit kertoa minulle. En minä suutu, lupaan sen.
- En minä saa kertoa, lupasin isälle.


Marssin poreammeesta isän luo, ja kerroin hänelle että haluan saada tietää mitä on tekeillä.
- Nyt isä kerrot että mitä te olette Sophian kanssa juonineet.
- Minä ja Sophia muutamme Starhilliin. Minulla on siellä tiedossa työpaikka, ja Sophia pääsee tutustumaan kemistin työhön siellä. Joten sinun on jäätävä tänne, ja sinun täytyy pitää huolta sukumme jatkosta.
- Mutta, miten te saatoitte? Ette edes vihjanneet mitään, minulla oli omat suunnitelmani!


En muista olleeni ikinä niin vihainen, kun sinä hetkenä olin isälle. Hänen kasvossa eivät olleet surullisen näköiset, pikemminkin iloisen. Vihasin isää.
- Tässä sinulle vähän rahaa, niin pääset alkuun yksinäsi.
- Pidä rahasi, ja toivon etten näe sinua enää koskaan!


Sophia tuli pyytämään minulta anteeksi ennen kuin kävin nukkumaan. En minä voisi olla hänelle vihainen, olihan hän aina ollut isän tossun alla. Seuraavana päivänä ennen kuin he lähtivät, halasin Sophiaa ja kuiskasin hänen korvaansa:
- Pidä huolta tuosta vanhuksesta, äläkä anna hänen pompottaa sinua miten haluaa.
- Minä lupaan sen. Ja lupaa, että jos sinulla on jokin hätä niin soitat heti minulle.


Katsoin olohuoneen ikkunasta, kun isä ja Sophia pakkasivat matkalaukkunsa taksiin ja lähtivät. Nyt minä olin ihan yksin.


En ollut koskaan itse laittanut ruokaa, sillä Sophia tai isä olivat aina huolehtineet siitä. Jos en haluaisi tyytyä pelkkään pikaruokaan, täytyisi minun nyt opetella ruuanlaiton alkeet. Ehkä etsin miehen, joka on ammatiltaan kokki..


Jotta saisin uudet vaatteet, ja vähän piristettyä taloamme, täytyisi minun hankkia jostain rahaa. Avasin tietokoneen, ja klikkasin työntekijä-hakua. Työntekijöitä haettiin ties millaisiin töihin, mutta yhteen minä kiinnitin huomioni.

Haetaan apulaista taikurille.
Sinulla on myöhemmin mahdollisuus kehittyä apulaisesta ammattilaiseksi.
Räväkkä persoona, ja huumorintaju on sallittu.
Palkka 275e.


Lähetin hakemukseni taikurille, ja soitin vielä perään. Olin ainut hakija, ja niin minä sain sen paikan. En ole vielä varma, että teinkö oikean päätöksen mutta tätä ammattia haluan ehdottomasti koittaa.