8. Fruits of love

Raskauteni edetessä, ja mahan vihdoin kasvaessa, en voinut kuin ihastella mahaani. Olen aina ollut sitä mieltä, että raskaana olevat naiset ovat kauniita isojen mahojensa kanssa. Olisipa Asko vain ollut täällä näkemässä minut. En ollut vieläkään saanut itseäni kertomaan hänelle raskaudesta.


Eräänä päivänä sain rohkaistua itseni, ja kaivoin puhelimen esiin. Näppäilin Askon numeron, ja käteni tärisivät kun nostin luurin korvalleni.
- No hei muru, ihana kuulla sinusta pitkästä aikaan
- Hei Asko, siitä on pitkä aika kun viimeksi olemme puhuneet puhelimessa
- Niin on, onko sinulla jotain tärkeätä asiaa kun soitit?
- Asko, minä.. en tiedä miten kertoisin sinulle tämän mutta.. minä olen raskaana.
- Raskaana? Onko se minun?
- Se on meidän yhteinen lapsi. Asko, mitä mieltä olet tästä asiasta?
- Minun täytyy miettiä tätä.


Puhelun loputtua luuhistuin lattialle. Asko kuulosti todella julmalta ja armottomalta. Olin hyvin pettynyt häneen, ja varsinkin itseeni. Jotenkin kuvittelin, että Asko olisi innostunut lapsesta ja hän olisi tullut luokseni ja olisimme olleet pieni perhe. En enää tiedä mitä ajattelisin hänestä.


Purin raivoani takapihan leuanvetotankoon. Olin todella vihainen, ja kuvittelin mielessäni mitä tekisin jos vielä joku päivä näkisin Askon. Minähän näyttäisin hänelle taivaan merkit, hitto soikoon.


Neuvolakäynneillä minulle annettiin kotiin vietäväksi erilaisia äitiyskirjoja. Yksinhuoltajaäitinä halusin tietää paljon vauvoista, ja miten niitä hoidetaan. Kyllä sitä välillä aina mietin, että miten minä tulisin ihan yksin pärjäämään pienen vauvan kanssa.


Raskaus eteni, ja jo viikolla 14 mahani alkoi jo paisua todella isoksi. Olin aivan varma, että vauva olisi todella suuri. Halusin jo päästä ostamaan vauvanvaatteita, ja sisustamaan vauvalle lastenhuoneen.


Askosta ei ollut kuukauteen kuulunut mitään. Välillä yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut tai ikinä soittanut takaisin. Sama juttu tekstiviestien kanssa, niihinkään hän ei vastannut koskaan.


Sisustin tietokonehuoneen uudestaan, ja tein siitä lastenhuoneen. Halusin että huone olisi neutraali, koska en tiennyt kumpaa sukupuolta vauva olisi. Toivoin kovasti, että lapsi olisi poika. Mutta jos se on tyttö, niin on sekin aika hieno juttu.

Raskausaika oli melko tylsää välillä. En voinut oikein tehdä mitään, koska iso mahani esti paljon asioita. Lenkkeily oli yksi ainoista asioista mitä pystyin tekemään, ja tykästyin siihen.

Raskauden edetessä viikolle 35, olin todella turvonnut ja mahani oli suuri pallo. En voinut käyttää kenkiä joissa oli nauhat, koska en pystynyt enää solmimaan niitä. Vaatteet kiristivät joka suunnasta, ja vauva potki todella kovaa. Silti oli minulla haikea olo, koska kohta minulla ei olisi enää tätä ihanaa mahaa.


Eräänä iltana, kun olin juuri menossa vaahtokylpyyn ovikello soi. Olin aivan varma, että oven takana olisi imurimyyjä. Kun avasin oven, en voinut uskoa silmiäni. Oven takana seisoi Asko, muuttuneena ja todella komeana. Olin iloinen nähdessäni hänet, mutta en tiennyt mitä sanoisin.


- Lily, anna minulle anteeksi. Olen ollut täysi idiootti, enkä olisi saanut kohdella sinua huonosti.
- Sinä loukkasit minua pahasti. Hylkäsit minut ja lapsemme, ja minä olisin tarvinnut apuasi.
- Minä tiedän Lily, ja haluaisin että voisit vielä joku päivä antaa minulle anteeksi.

 En pystynyt vastustamaan Askon surullisia silmiä, ja aloin jo mielessäni miettimään anteeksiantoa.


- Lily, minä tarkoitan tätä. Haluan että perustamme pienen perheen, ja elämme onnellisina elämämme loppuun asti. Minulla kesti kauan tajuta, että sinä olet se oikea, mutta nyt minä tiedän sen. Tulisitko Lily Mallory vaimokseni?


Silmäni pyöristyivät kun Asko kaivoi takataskustaan sormuksen, ja esitti tuon suuren kysymyksen. Olin hetkeen hiljaan, ja mietin mitä vastaisin. Asko oli hylännyt minut, ja pettänyt luottamukseni. Mutta minä todella taisin rakastaa häntä.    


- Kyllä Asko, minä tulen vaimoksesi. Taidan vieläkin rakastaa sinua.
- Ja minä rakastan sinua Lily, nyt ja aina. Ja toivon että voisit joku päivä antaa minulle anteeksi.




Sisällä Asko jaksoi ihmetellä suurta mahaani, ja kysellä raskaudestani. Häntä harmitti, kun hän ei ollut läsnä ja nähnyt mahani kasvua.

Loppuraskausaika meni leppoisasti, ja minä todellakin nautin siitä että minua palveli ja höösäsi joku. Asko teki minulle ruokaa, ja peitteli minut kun menin päiväunille. Iltaisin pidimme hauskaa, minä soitin kitaraa ja Asko esitteli upeita tanssimoovejaan.


- Minä rakastan sinua Lily, ja haluan että tiedät sen. Voin sanoa sinulle sen vaikka joka päivä, ja tarkoittaa sitä.
 - Olet sinä Asko kyllä yksi hölmö.

Samana iltana synnytykseni käynnistyi, ja yllätyin todella miten kovia synnytyskivut olivatkin. Neuvolantäti kyllä varoitteli monta kertaa näistä kivuista, mutta enhän minä häntä uskonut. Huusin kuin viimeistä päivää, ja olin varma että en selviäisi näistä kivuista.


Myös Asko oli hädissään, sillä eihän hän ollut ollut synnytysvalmennuksessa. Siellä kerrottiin synnytyksen kulusta, ja katsottiin erilaisia videoita. Nyt Asko saisi pärjätä vaistoillaan, sillä minä tarvitsin hänen apuaan.


Kun marssin kohti sairaalaa, mietin mielessäni että olisiko tämä minun viimeinen matkani. En halua että minulle käy kuin äitille, ja että kuolen synnytyksessä. En pystynyt karistamaan ajatusta mielestäni, ja sairaalassa sainkin paniikkikohtauksen. Minua pelotti.

Synnytykseni sujui yllättävän hyvin, ja minä en kuollut. Parin päivän päästä pääsin sairaalasta, ja lähdin viemään pientä nyyttiäni kotiin. Olin aina pelännyt että minulle käy kuin äitille, ja nyt minä karistin sen pelon. Ehkä äiti suojeli minua tuolla pilvissä.


Pieni nyytti oli suloinen tyttölapsi. Päätimme Askon kanssa, että hänen nimekseen tulisi Harper. Harperin luonteenpiirteet ovat kaikesta kiinnostunut ja kömpelö. Äititys oli jotain uskomatonta, ja minulla oli todella luonnollinen olo kun pidin Harperia sylissäni. Ehkä minusta todella tuleekin hyvä äiti.


Myös Asko menetti sydämensä pienelle Harperille. Hän jopa lässytti kun puhui Harperille, mitä en olisi ikinä voinut kuvitella hänen tekevän.
- Isin pikkuinen murmeli, niin, isi rakastaa sinnuu.

Meillä oli nyt perhe, ja on uskomatonta miten maailma voi mullistua jonkin noin pienen ihmeen takia.