9. Dreams

Olin vieläkin ihmeissäni, että minä ja Asko olimme luoneet jotain niin kaunista kuin Harper. Välillä löysin itseni hänen kehtonsa vieressä, ja katselin kuinka rauhallisesti hän nukkui.  

Asko oli löytänyt uuden innostuksen, urheilun. Hän haaveili, että vielä joku päivä hän pääsisi pelaamaan Barnacle Bayn paikallisessa urheiluseurassa. 

Minusta taas oli ihanaa tehdä ruokaa perheelleni. Äidiksi tultuani löysin elämästäni monia uusia iloja, joista en aiemmin ollut haaveillutkaan. Siivoaminen, pyykin peseminen. 

Minä olin myös perheessä se, joka heräsi yöllä kun Harper huusi. Asko vetosi siihen, että hänen täytyi keskittyä urheiluun ja että hän vielä joku päivä pääsisi tienaamaan meille rahaa. Paskat sanon minä. 

- Koita Asko ymmärtää, että en minä jaksa joka yö herätä Harperia syöttämään. Saisit sinäkin välillä nousta sängystä ylös, ja hoitaa tytärtäsi.. 
- Älä Lily viitsi. Eikö kaikkien kannalta olisi vain helppoa, että sinä hoidat lapset ja minä työnteon. 

Vaikka olinkin tympääntynyt Askon käytökseen, täytyi minun kyllä myöntää että olin hänestä ylpeäkin. Raukka juoksi joka aamu postilaatikolle hakemaan sanomalehden, ja tarkisti työpaikat. Urheilijaksi ei ollut helppo päästä. 

Mutta kyllä kaikesta huolimatta Asko oli hyvä isä, ja hän sai Harperin nauramaan. En minä Askoa vaihtaisi. 

- Tiedätkö mitä Lily? Olet tehnyt minusta maailman onnellisimman miehen.
Hymyilin, ja olin varma että jalkani lähtisivät altani. 


Sopeuduttuamme perhe-elämään, onnistuimme Askon kanssa löytämään aikaa myös toisillemme. Romantiikkaa ei meidän suhteesta puuttunut, ja olin aina pelännyt että perhe-elämä söisi suhdettamme. 

Olin nainen, jolla oli kaikki mitä pystyi toivoa. 

Päivät vaihtuivat viikoiksi, ja viikot kuukausiksi. Harper jatkoi kasvamista, ja olin huomannut jälleen kerran itsessänikin muutoksia. Aamuisin ruoka ei maistunut, ja päivät pitkät halailin vessanpönttöä. 

En kertonut tuntemuksistani mitään Askolle, sillä en halunnut että Asko luulisi vielä mitään. Sen sijaan päätimme Askon kanssa lähteä viettämään iltaa kaupungilla. Irtiottoja arjesta, juuri niitä me kaipasimme.

Minä nautin kaupungin buffet-tarjonnasta, kun taas Asko nautti adrenaliinia nostattavista laitteista. Olin ihan sydän syrjälläni, kun Asko nautti vapaa illastaan. 

Kun paluu arkeen koitti, oli Asko haikeana. Tiesin, että Asko ei ikinä hylkäisi Harperia, mutta pelkäsin silti että joku päivä Asko saisi tarpeekseen tästä perhe-elämästä. 

Ajatukseni paljastui todeksi, minä olin raskaana toista kertaa. Itse olin onneissani toisesta lapsesta, ja jännitin jälleen kerran mitä Asko olisi asiasta mieltä. 
- Asko, me saamme toisen lapsen.
- Lily, teit minusta jälleen kerran maailman onnellisimman miehen. 

Asko oli kovin iloinen toisesta lapsesta, ja hän oli myös ihmeissään. Itse en ollut niin ihmeissäni, koska raskaus oli jo toinen. 

Puhuimme Askon kanssa, että pitäisikö meidän muuttaa uuteen taloon, koska vanha alkoi käydä jo kovin pieneksi. Huonon taloudellisen tilanteemme takia jouduimme vielä tyytymään vanhaan taloon. Lastenhuonetta kyllä suurensimme, mutta silti jatkoin haaveilemista uudesta isosta talosta. 

Mahani kasvoi taas nopeata vauhtia, ja vaatteeni jäivät pieniksi ja kireiksi. Meillä oli Askon kanssa käynnissä vedonlyönti, nimittäin olisiko vauva tyttö vai poika. Asko oli varma, että meille tulisi toinen tyttö,  mutta minusta taas tuntui siltä että vauva olisi poika. 



Joka tapauksessa kumpi tahansa sieltä tulisikaan me olimme Askon kanssa hyvin onnellisia toisesta pienestä lapsosesta. 

Raskaus herätti minussa uusia äidillisiä puolia, ja minusta tuntui siltä että minä ja Harper lähennyimme. Oli ihanaa ajatella, että kohta minulla olisi kaksi tälläistä pientä pehmeä ihoista vauvaa. 



Koska minä en jaksanut lähteä suuren mahani takia ulkoiluttamaan Harperia, oli Asko mielissään kun hän pääsi viettämään isä-tytär aikaa. Minulle oli todella tärkeätä, että Harperista ja Askosta tulisi läheiset, koska niin minäkin olin isäni kanssa. Ainakin joskus olimme.. 

Haaveilin vieläkin, että ehkä vielä joku päivä minä pääsisin tekemään unelmastani totta, nimittäin musiikista. Taikurin työt olin jättänyt taakseni, koska en ollut ehtinyt enää harjoittamaan taitojani. Olin jälleen kerran työtön. 



Jälleen kerran heräsin yöllä suunnattomaan kipuun, kun lapsiveteni levisivät makuuhuoneen lattialle. Tällä kertaa tiesin mikä minua odotti, enkä edes jännittänyt tulevaa synnytystä. Asko taas oli jälleen kerran paniikissa. 



Synnytys oli nopeampi kuin viimeksi, ja pääsin samana iltana vielä kotiin. Olin myös ollut oikeassa vauvan sukupuolesta, sillä pieni punaposkinen poika tupsahti minusta ulos.



Annoimme pojalle nimeksi Seth. Hänen luonteenpiirteensä ovat arjen sankari ja sikeäuninen. Minusta Seth näytti ihan Askolta, ja uskon että pojasta tulee vielä paljastumaan samanlaisia piirteitä. 

En voinut kuin olla tyytyväinen itseeni. Olinhan minä synnyttänyt kaksi suloista lasta, löytänyt unelmieni miehen ja olin onnellinen. Juuri nyt halusin vain huokaista, ja sulkea silmäni. 



Asko oli yllättynyt, että vauva olikin poika. Mutta näin hänen katseestaan, että tätä hän oli toivonut. 

Pian Sethin syntymän jälkeen, koitti myös toinen onnellinen tapahtuma. Meidän pieni Harper täytti 3 vuotta. Hän peri minun, ja äitini Daisyn kauniit punaliilat hiukset. Harper se oli lapsi, joka oli iloa täynnä.