4.2. Sophia

Hei taas! Tässä osassa Sophia kertoo omasta elämästään. Laita ihmeessä kommenttia, ja jos vielä haluat vaikuttaa siihen että kummasta tulee perijä, niin nyt on sinun tilaisuutesi! :-)
Ja tuossa sivulla on äänestysmahdollisuus, missä voit äänestää mitä haluaisit nähdä tapahtuvan seuraavissa osissa!


Hei! Minä olen Sophia Mallory. Luonteeltani olen pelkuri, taiteellinen, urheilullinen ja eläintenystävä. Myös koulu on todella lähellä sydäntäni, ja minä todellakin yritän panostaa arvosanoihini.


Isäni Noah on minulle todella tärkeä. Vaikka hän on minulle välillä tietyissä asioissa hieman liian tiukka.
- Sophia, me emme voi ottaa koiraa tällä hetkellä. Kuka siitä ehtisi huolehtimaan? En minä ainakaan.
- Mutta isä…


En koskaan jaksanut huutaa isälle vastaan. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Mutta kyllä minä vielä joku päivä oman pienen koiran hankin, sanoi isä mitä tahansa.


Olen todella ylpeä isästäni. Hän oli jaksanut kasvattaa minut ja Lilyn, lisäksi hän piti kodistamme huolta ja kävi vieläpä töissä. Isä ei koskaan puhunut äitistä mitään, arvelen että se on vieläkin hänellä arka paikka..


Urheilu oli minulle todella tärkeätä. Rakastin sitä tunnetta, kun hiki alkoi virtaamaan ja lihaksissa tuntui että niitä todellakin oli käytetty. Isä joskus kysyi, että tuleeko minusta urheilija. Vastasin että ei. Minusta tulee vielä isona kyborgin keksijä.


Iltaisin tein koulutehtäviäni, ja luin kokeisiin. Siskoni Lily taas oli jossain ihan muualla. Olin joskus hyvin huolissani hänestä, sillä tuntuu että hänellä ei ollut kaikki kunnossa. Välillä epäilin, että hän tekee pahojaan näin iltaisin.


Vietin paljon aikaani kirjastossa sivistämässä itseäni. Luin paljon kirjoja, jotka koskivat luontoa ja eläimiä. Kirjastossa oli aina ihanan rauhallista. Kukaan ei tullut häiritsemään ja kukaan ei katsonut pahalla silmällä, siksi koska tykkäsit lukea kirjoja.


Eräänä iltapäivänä tapasin kirjastossa pojan nimeltä Jope. Hän kävi kanssani samaa koulua, mutta emme olleet koskaan aikaisemmin jutelleet. Kaverini väittivät, että Jope olisi muka ihastunut minuun. Minuun ihastunut? En voinut uskoa sitä.
- Hei Sophia! Kiva nähdä sinut täällä.
- Hei vaan Jope. Kiva nähdä sinutkin?


- Oletko sinä menossa tanssiaisiin?
- Kyllä, menen siskoni Lilyn kanssa sinne.
- No tuota.. minäkin olen menossa sinne jaja mietin että jos sinä ehkä voisit mennä sinne kanssani?


En voinut uskoa korviani. Minua pyydettiin tanssiaisiin, ja pyytäjä oli vielä nappisilmä Jope. Lily tulisi olemaan tästä minulle todella kateellinen.
- Lähtisin mielelläni kanssasi tanssiaisiin!


Jope katsoi minua suurilla nappisilmillään, ja sitten me halasimme. Se halaus kesti kauan, ja nautin joka hetkestä kun Jope oli lähelläni. Hän tuoksui todella hyvältä, miehekkäältä mieheltä.
- Minä tulen hakemaan sinut maanantaina 17:00. Nähdään silloin.


Kotiin päästyäni riensin kertomaan Lilylle hyvät uutiseni.
- Et Lily ikinä arvaa mitä tapahtui! Jope pyysi minut tanssiaisiin parikseen.
- Ahaa.. no sehän on hieno juttu.

Kuulin Lilyn äänestä, että hän oli kateellinen.


Maanantai koitti, ja koulusta päästyäni puin hienoimman leninkini päälle ja laitoin hiukseni. Halusin näyttää hyvältä Jopea varten. Jope saapui kello 17:00, ja hänen tilaamansa limusiini 18:00.


Minua jännitti mennä tanssiaisiin Jopen kanssa. Taisin todellakin ihastua häneen, ja siksi odotinkin tätä iltaa niin paljon. Saisin viettää tärkeän illan hänen kanssaan, kahdestaan. Ties mitä tapahtuisi.


Tanssiaiset olivat mahtavat. Minut kruunattiin koulun ilkeimmäksi tytöksi, ja kaiken lisäksi minut ja Jope kruunattiin tanssiaisten kuninkaallisiksi. Näin Lilyn ilmeen, kun meidät kruunattiin. Hän olisi voinut räjähtää kateudesta.
Ilta ei päättynyt siihen. Tanssilattialla Jope veti minut itseensä kiinni, ja kuiskasi korvaani:
- Minä tykkään sinusta Sophia.


Lily oli ennättänyt ennen minua kotiin, ja tietenkin hän oli kertonut isälle että minä ja Jope olimme viettäneet läheisen hetken yhdessä.
- Sophia, sinä olet vasta 17 vuotta. Et voi olla pojan kanssa noin läheinen, minä en salli sitä!
- Mutta isä, hän on todella tärkeä minulle. Minä tykkään hänestä!
- Se ei auta. Saat 2 viikkoa kotiarestia. Olen hyvin pettynyt sinuun Sophia.


Kaksi viikkoa kuluivat todella hitaasti. Isä ei välillä edes katsonut minua silmiin, niin pettynyt hän oli minuun. Jopesta ei ollut kuulunut mitään, ja olin hyvin huolissani hänestä ja meistä. Mitä jos hän olikin unohtanut minut ja kuuman hetkemme tanssilattialla?
Onneksi Jope vastasi puhelimeensa, ja lupasi tulla käymään. Hän halusi puhua kanssani.


Kun Jope vihdoin tuli käymään, oli hän aivan ihmeellisen näköinen.
- Hei Jope. Ihana nähdä sinut pitkästä aikaan.
- Hei Sophia. Ihmettelet varmaan miksi minusta ei ole kuulunut mitään. Totuus on se, että olen vähän vanhempi kuin sanoin olevani. Olen 20-vuotta, en 17. Ja nyt 20-vuotiaana, on minun velvollisuuteni lähteä laivastoon palvelemaan Barnacle Bayta.


Yritin laskea hiljaa mielessäni kymmeneen, mutta se ei onnistut. Savu rupesi nousemaan korvistani ulos, ja sormeni alkoivat täristä vihasta.
- SINÄ VALEHTELIT MINULLE. ETKÄ VIITSINYT EDES SOITTAA. YRITITKÖ LÄHTEÄ ILMAN HYVÄSTEJÄ?
- Sophia, en minä pahalla. En halunnut sattuu sinua, usko minua.
- Haluan että nyt lähdet sinne laivastoosi, etkä ikinä palaa. HÄIVY.


En voinut uskoa korviani. Jope oli valehdellut minulle kokoajan, ja minä hölmönä olin uskonut sen. Onneksi emme edenneet suhteessamme pidemmälle.
Tiesin myös mitä minun täytyi tehdä. Kerroin Lilylle kaiken, ja pyysin häneltä anteeksi käytöstäni.
- Lily, anteeksi kun olen käyttäytynyt kuin idiootti sinua kohtaan.
- Ei se mitään. Kunhan lupaat ettei kukaan mies tule enää väliimme.
- Minä lupaan.


Tuo taulu muistuttaa minua siitä, että kyllä minä vielä joskus tulen unelmien mieheni löytämään. Lisäksi, uskon että tämä tapahtuma vahvisti minun ja Lilyn suhdetta.