10. New Year

Harper jaksoi piristää elämäämme, sillä hänen hymynsä loisti. Tyttö oli välillä oikea energiapakkaus, ja meillä oli Askon kanssa vaikeuksia pysyä hänen perässään.


Meillä meni myös Askon kanssa hyvin, jopa liian hyvin. Tiedän että vielä joku päivä meille tulisi suuri riita, joka koettelisi suhdettamme. En tiedä, ehkä minun pitäisi vain osata nauttia tälläisestä tasaisesta suhteesta.

Poikamme Seth oli suurikokoinen vauva. Jo puolenvuoden ikäisenä Seth painoi 8 kiloa, ja kyllä käsilihaksista aina huomasi jos Sethiä piteli kauan. Silti oli hän meille rakas poika.

Rakkautta siunattiin lisää perheellemme, sillä Askon ja minun iloksi huomasin että me saisimme vielä kolmannen vauvan. Tämä lapsi saisi kyllä jo jäädä viimeiseksi, koska en halua olla niitä keski-ikäisiä äitejä, joilla on vielä vauva kainalossa.


Olin todella onnellinen Askon puolesta, sillä hän sai viimeinkin haluamansa työpaikan urheilupuolelta. Hän pääsi myymään ottelulippuja Barnacle Bayn stadionin lipunmyyntiin. Uskon, ja toivon että hänen uransa vielä ponkaisee ylös joku päivä.

Hankimme pihallemme golf-setin, millä Asko pystyi harjoittelemaan taitojaan. Välillä minusta tuntui että Askolle tämä uusi työelämä oli perhettämme tärkeämpi, mutta silloinkin ajattelin että ehkä tämä on vain ohimenevä vaihe?


Kun eräänä päivänä Asko juoksi töistä kotiin ja kertoi saaneensa ylennyksen, en tiennyt olisinko iloinen vai surullinen. Olin kateellinen hänelle, sillä hän sai tehdä urheilu-unelmastaan totta. Entäs minä? Kotiäitiys on palkitsevaa, mutta en minä siitä ole koskaan unelmoinut.


Jos olisin 18 vuotiaana tiennyt, että tämä olisi minun tulevaisuuteni olisin varmaan ollut kauhuissani. Olin aina kuvitellut että minusta tulisi rock-artisti, tai sitten maailman luokan taikuri. Mutta menneet olivat menneitä.

Kun Seth täytti 2 vuotta, minä ja Asko kieltämättä järkytyimme hänen hiustensa väristä. Jotenkin olin ajatellut, että Seth perisi isältään hänen piirteitään, eikä välttämättä minun äitini eksoottista hiustenväriä.


Harperille taas sopi tuo väri sopi kuin kuula otsaan.


Raskauden uuvuttamana ja väsyneenä lastenhoitoon, olin juuri laittamassa lapsia nukkumaan kun tunsin kamalat kivut alavatsassani. Karjaisin kovaan ääneen, sillä kivut yllättivät taas minut. Ensiksi rupesi Harper itkemään, ja sitten Seth. Asko joutui jäämään hyssyttelemään lapsia, kun minä taas marssin urheana sairaalaan.


Olin odottanut että tämä kolmaskin synnytys menisi kuin vettä vaan, mutta ihan niin ei käynyt. Saavuttuani sairaalaan minut vietiin synnytysosastolle, ja kun minulle oltiin tekemässä tutkimusta niin verta alkoi valua lattialle. Olin silloin varma, että nyt minä pääsisin äitini luokse lepäämään. Mutta niin ei käynyt. Lääkärit saivat minut paikattua, ja saivat lapsen minusta ulos. Seuraavan kerran heräsin seuraavana päivänä, ja vieressäni oli tämä suloinen tyttölapsi. Minä selvisin. 


Päästyämme kotiin olin aivan loppu. En jaksanut tehdä mitään, kävelin vain lastenhuoneeseen ja laskin vauvan kehtoon.
- Nuku hyvin Mei


Nukkumaan mennessäni päässäni pyöri paljon asioita. Miten Asko ja lapset olisivat pärjänneet täällä, jos olisinkin kuollut. Ja olisinko todella tavannut äitini, jos olisin kuollut?


Meni pari viikkoa ennen kuin toivuin synnytyksestä. Asko halusi piristää mieltäni, ja samalla parisuhdettamme. Joten päätimme viettää kahden kesken pienet häät takapihallamme. Seremonia oli lyhyt ja ytimekäs, mutta nyt olimme vihdoinkin mies ja vaimo.
- Rakastan sinua Lily
- Niin minäkin sinua Asko


Asko ei ollut yhtä ihastunut Mein nimeen, kuin minä olin. Asko olisi halunnut nimetä tytön Seraphineksi, hänen edesmenneen äitinsä kunniaksi. Minusta Mei oli kaunis tytön nimi.


Juuri kun olimme päässeet kolmilapsisen perheen arkeen, oli elämäämme tulossa uusi mullistus.
Kun Asko sinä päivänä tuli töistä kotiin, näin hänen kasvoiltaan että jotain oli tapahtunut.
- Kulta et arvaa mitä on käynyt. Minut ylennettiin alasarjan urheilijaksi.
- Sehän on kulta uskomatonta, olen todella onnellinen sinun puolestasi.
- Jutussa on vain yksi mutta.. Työ, jota minulle tarjottiin sijaitsee Hidden Springissä.


Olin hetken hiljaa.
- Hidden Spring? Sinnehän on monta sataa kilometriä matkaa. Miten meinasit täältä käydä töissä siellä?
- Lily, minulle olisi todella tärkeätä jos sinä tukisit minua tässä asiassa ja muuttaisit perheemme kanssa sinne. Minä Lily tarvitsen tukeasi tässä.


En tiennyt mitä tehdä. Jotenkin olin aina ajatellut, että Barnacle Bayssa minä olen syntynyt ja siellä minä myös kuolisin. Mutta että Hidden Spring, pieni kylä vesiputouksen juurella. Olisiko siellä meille kaikille parempi elämä?


Sinä päivänä en enää puhunut Askolle mitään, mutta seuraavana päivänä halusin jutella hänen kanssaan Hidden Springistä.
- Asko, jos sinä olet varma että se työ tekee sinut onnelliseksi, niin en minä halua sinun onneasi estää. Tottakai minä ja lapset lähdemme kanssasi Hidden Springiin.
- Rakastan sinua Lily niin paljon, ja kiitos. En olisi voinut lähteä yksin ja jättää teitä tänne.


Niinpä Asko ryhtyi tuumasta toimeen, ja hän rupesi etsimään meille asuntoa Hidden Springistä. Laitoimme myös saman tien oman asuntomme myyntiin. Parin viikon kuluttua Asko viimeinkin löysi meille täydellisen talon Hidden Springistä, jonka myös sitten ostimme. Se olisi menoa nyt.


Esikoisemme Harper täytti 7 vuotta kaiken muuttohärdellin keskellä, eikä meillä ollut aikaa järjestää hänelle upeita syntymäpäiväjuhlia. Kyllä hänestä huomasi, että hän oli harmissaan tästä sekamelskasta.


Päätimme Askon kanssa, että meidän täytyisi selittää tilanne Harperille.
- Me muutamme Hidden Springiin, jossa sinä aloitat koulun.
- En minä halua muuttaa, mitä jos kukaan ei halua olla kaverini?
- Minä lupaan, etta sinä tulet saamaan paljon kavereita.


Kun muuttopäivä viimeinkin koitti, ja kun olimme saaneet tavarat pakattua pahvilaatikoihin ja vietyä muuttoautoon oli minulla haikea olo. Nostin Sethin syliini, ja laitoin viimeisen kerran oven lukkoon. Olin innoissani, että pääsimme muuttamaan uuteen hienoon taloon, mutta kyllä minun tulisi ikävä Barnacle Bayta.


Hyvästi Barnacle Bay